keinutteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakeinutteleminen (38)
- teonnimi verbistä keinutella
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | keinutteleminen | keinuttelemiset |
genetiivi | keinuttelemisen | keinuttelemisten keinuttelemisien |
partitiivi | keinuttelemista | keinuttelemisia |
akkusatiivi | keinutteleminen; keinuttelemisen |
keinuttelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | keinuttelemisessa | keinuttelemisissa |
elatiivi | keinuttelemisesta | keinuttelemisista |
illatiivi | keinuttelemiseen | keinuttelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | keinuttelemisella | keinuttelemisilla |
ablatiivi | keinuttelemiselta | keinuttelemisilta |
allatiivi | keinuttelemiselle | keinuttelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | keinuttelemisena (keinuttelemisna) |
keinuttelemisina |
translatiivi | keinuttelemiseksi | keinuttelemisiksi |
abessiivi | keinuttelemisetta | keinuttelemisitta |
instruktiivi | – | keinuttelemisin |
komitatiivi | – | keinuttelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | keinuttelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
keinuttelemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi keinutella + johdin -minen