keitteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakeitteleminen (38)
- teonnimi verbistä keitellä
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | keitteleminen | keittelemiset |
| genetiivi | keittelemisen | keittelemisten keittelemisien |
| partitiivi | keittelemistä | keittelemisiä |
| akkusatiivi | keitteleminen; keittelemisen |
keittelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | keittelemisessä | keittelemisissä |
| elatiivi | keittelemisestä | keittelemisistä |
| illatiivi | keittelemiseen | keittelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | keittelemisellä | keittelemisillä |
| ablatiivi | keittelemiseltä | keittelemisiltä |
| allatiivi | keittelemiselle | keittelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | keittelemisenä (keittelemisnä) |
keittelemisinä |
| translatiivi | keittelemiseksi | keittelemisiksi |
| abessiivi | keittelemisettä | keittelemisittä |
| instruktiivi | – | keittelemisin |
| komitatiivi | – | keittelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | keittelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
keittelemis- | |