Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

keljuilija (12)

  1. henkilö, joka keljuilee

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkeljui̯ˌlijɑ/
  • tavutus: kel‧jui‧li‧ja

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi keljuilija keljuilijat
genetiivi keljuilijan keljuilijoiden
keljuilijoitten
(keljuilijain)
partitiivi keljuilijaa keljuilijoita
akkusatiivi keljuilija;
keljuilijan
keljuilijat
sisäpaikallissijat
inessiivi keljuilijassa keljuilijoissa
elatiivi keljuilijasta keljuilijoista
illatiivi keljuilijaan keljuilijoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi keljuilijalla keljuilijoilla
ablatiivi keljuilijalta keljuilijoilta
allatiivi keljuilijalle keljuilijoille
muut sijamuodot
essiivi keljuilijana keljuilijoina
translatiivi keljuilijaksi keljuilijoiksi
abessiivi keljuilijatta keljuilijoitta
instruktiivi keljuilijoin
komitatiivi keljuilijoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo keljuilija-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa