keljuus

Suomi

Substantiivi

keljuus (40)

se, että on kelju

Ääntäminen

IPA: /ˈkeljuːs/
tavutus: kel‧juus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	keljuus	keljuudet
genetiivi	keljuuden	keljuuksien
partitiivi	keljuutta	keljuuksia
akkusatiivi	keljuus; keljuuden	keljuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi	keljuudessa	keljuuksissa
elatiivi	keljuudesta	keljuuksista
illatiivi	keljuuteen	keljuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	keljuudella	keljuuksilla
ablatiivi	keljuudelta	keljuuksilta
allatiivi	keljuudelle	keljuuksille
muut sijamuodot
essiivi	keljuutena	keljuuksina
translatiivi	keljuudeksi	keljuuksiksi
abessiivi	keljuudetta	keljuuksitta
instruktiivi	–	keljuuksin
komitatiivi	–	keljuuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	keljuude-
vahva vartalo	keljuute-
konsonantti- vartalo	keljuut-

Etymologia

sanan kelju vartalosta kelj- ja suffiksista -uus

Käännökset

1. se, että on kelju

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

keljuus Kielitoimiston sanakirjassa