kelkkailija

Suomi

Substantiivi

kelkkailija (12)

henkilö, joka kelkkailee

Ääntäminen

IPA: /ˈkelkːɑi̯ˌlijɑ/
tavutus: kelk‧kai‧li‧ja

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kelkkailija	kelkkailijat
genetiivi	kelkkailijan	kelkkailijoiden kelkkailijoitten (kelkkailijain)
partitiivi	kelkkailijaa	kelkkailijoita
akkusatiivi	kelkkailija; kelkkailijan	kelkkailijat
sisäpaikallissijat
inessiivi	kelkkailijassa	kelkkailijoissa
elatiivi	kelkkailijasta	kelkkailijoista
illatiivi	kelkkailijaan	kelkkailijoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kelkkailijalla	kelkkailijoilla
ablatiivi	kelkkailijalta	kelkkailijoilta
allatiivi	kelkkailijalle	kelkkailijoille
muut sijamuodot
essiivi	kelkkailijana	kelkkailijoina
translatiivi	kelkkailijaksi	kelkkailijoiksi
abessiivi	kelkkailijatta	kelkkailijoitta
instruktiivi	–	kelkkailijoin
komitatiivi	–	kelkkailijoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kelkkailija-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. henkilö, joka kelkkailee

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

kelkkailija Kielitoimiston sanakirjassa