kelkkailija
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
kelkkailija (12)
- henkilö, joka kelkkailee
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkelkːɑi̯ˌlijɑ/
- tavutus: kelk‧kai‧li‧ja
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kelkkailija | kelkkailijat |
| genetiivi | kelkkailijan | kelkkailijoiden kelkkailijoitten (kelkkailijain) |
| partitiivi | kelkkailijaa | kelkkailijoita |
| akkusatiivi | kelkkailija; kelkkailijan |
kelkkailijat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kelkkailijassa | kelkkailijoissa |
| elatiivi | kelkkailijasta | kelkkailijoista |
| illatiivi | kelkkailijaan | kelkkailijoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kelkkailijalla | kelkkailijoilla |
| ablatiivi | kelkkailijalta | kelkkailijoilta |
| allatiivi | kelkkailijalle | kelkkailijoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kelkkailijana | kelkkailijoina |
| translatiivi | kelkkailijaksi | kelkkailijoiksi |
| abessiivi | kelkkailijatta | kelkkailijoitta |
| instruktiivi | – | kelkkailijoin |
| komitatiivi | – | kelkkailijoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kelkkailija- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
1. henkilö, joka kelkkailee
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla muokkaa
- kelkkailija Kielitoimiston sanakirjassa