kellauttaminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakellauttaminen (38)
- teonnimi verbistä kellauttaa
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kellauttaminen | kellauttamiset |
genetiivi | kellauttamisen | kellauttamisten kellauttamisien |
partitiivi | kellauttamista | kellauttamisia |
akkusatiivi | kellauttaminen; kellauttamisen |
kellauttamiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kellauttamisessa | kellauttamisissa |
elatiivi | kellauttamisesta | kellauttamisista |
illatiivi | kellauttamiseen | kellauttamisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kellauttamisella | kellauttamisilla |
ablatiivi | kellauttamiselta | kellauttamisilta |
allatiivi | kellauttamiselle | kellauttamisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kellauttamisena (kellauttamisna) |
kellauttamisina |
translatiivi | kellauttamiseksi | kellauttamisiksi |
abessiivi | kellauttamisetta | kellauttamisitta |
instruktiivi | – | kellauttamisin |
komitatiivi | – | kellauttamisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kellauttamise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kellauttamis- |
Etymologia
muokkaa- verbi kellauttaa + johdin -minen