kellinyt
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
kellinyt
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä kelliä
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kellinyt | kellineet |
| genetiivi | kellineen | kellineiden kellineitten |
| partitiivi | kellinyttä | kellineitä |
| akkusatiivi | kellinyt; kellineen | kellineet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kellineessä | kellineissä |
| elatiivi | kellineestä | kellineistä |
| illatiivi | kellineeseen | kellineisiin kellineihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kellineellä | kellineillä |
| ablatiivi | kellineeltä | kellineiltä |
| allatiivi | kellineelle | kellineille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kellineenä | kellineinä |
| translatiivi | kellineeksi | kellineiksi |
| abessiivi | kellineettä | kellineittä |
| instruktiivi | – | kellinein |
| komitatiivi | – | kellineine |