kellivä
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
kellivä
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kelliä
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kellivä | kellivät |
| genetiivi | kellivän | kellivien (kelliväin) |
| partitiivi | kellivää | kelliviä |
| akkusatiivi | kellivä; kellivän | kellivät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kellivässä | kellivissä |
| elatiivi | kellivästä | kellivistä |
| illatiivi | kellivään | kelliviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kellivällä | kellivillä |
| ablatiivi | kellivältä | kelliviltä |
| allatiivi | kellivälle | kelliville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kellivänä | kellivinä |
| translatiivi | kelliväksi | kelliviksi |
| abessiivi | kellivättä | kellivittä |
| instruktiivi | – | kellivin |
| komitatiivi | – | kellivine |