Kelmuun pakattu voileipä

Substantiivi

muokkaa

kelmu (1)

  1. ohut takertuva kalvo, johon kääritään elintarvikkeita tai peitetään ruokaa sisältäviä astioita

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkelmu/
  • tavutus: kel‧mu

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kelmu kelmut
genetiivi kelmun kelmujen
partitiivi kelmua kelmuja
akkusatiivi kelmu;
kelmun
kelmut
sisäpaikallissijat
inessiivi kelmussa kelmuissa
elatiivi kelmusta kelmuista
illatiivi kelmuun kelmuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kelmulla kelmuilla
ablatiivi kelmulta kelmuilta
allatiivi kelmulle kelmuille
muut sijamuodot
essiivi kelmuna kelmuina
translatiivi kelmuksi kelmuiksi
abessiivi kelmutta kelmuitta
instruktiivi kelmuin
komitatiivi kelmuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kelmu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

muovikelmu, paistokelmu, pakastuskelmu, pintakelmu, selluloosakelmu, solukelmu

Aiheesta muualla

muokkaa
  • kelmu Kielitoimiston sanakirjassa
  • Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Kelmu. Kotimaisten kielten keskus