Kenguru

Substantiivi

muokkaa

kenguru (2)

  1. (yleisesti) mikä tahansa kenguruiden heimoon (Macropodidae) kuuluva pussieläinten laji tai sellaisen yksilö
  2. (erityisesti) mikä tahansa edelliseen kuuluvan kenguruiden alaheimon (Macropodinae) laji tai sellaisen yksilö

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkeŋːuru/, [ˈk̟e̞ŋːurʷu]
  • tavutus: ken‧gu‧ru

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kenguru kengurut
genetiivi kengurun kengurujen
kenguruiden
kenguruitten
partitiivi kengurua kenguruita
kenguruja
akkusatiivi kenguru;
kengurun
kengurut
sisäpaikallissijat
inessiivi kengurussa kenguruissa
elatiivi kengurusta kenguruista
illatiivi kenguruun kenguruihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kengurulla kenguruilla
ablatiivi kengurulta kenguruilta
allatiivi kengurulle kenguruille
muut sijamuodot
essiivi kenguruna kenguruina
translatiivi kenguruksi kenguruiksi
abessiivi kengurutta kenguruitta
instruktiivi kenguruin
komitatiivi kenguruine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kenguru-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

kenguru

  1. kenguru

Norja (bokmål)

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

kenguru m.

  1. kenguru

Norja (nynorsk)

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

kenguru m.

  1. kenguru

Serbia

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

kenguru m.

  1. kenguru

Sloveeni

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

kenguru m.

  1. kenguru

Unkari

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

kenguru

  1. kenguru

Vepsä

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

kenguru

  1. kenguru
  1. Kalevi Koukkunen: Atomi ja missi — Vierassanojen etymologinen sanakirja. Porvoo: WSOY, 1990. ISBN 951-0-16131-4.