Suomi muokkaa

 
Kenguru

Substantiivi muokkaa

kenguru (2)

  1. (yleisesti) mikä tahansa kenguruiden heimoon (Macropodidae) kuuluva pussieläinten laji tai sellaisen yksilö
  2. (erityisesti) mikä tahansa edelliseen kuuluvan kenguruiden alaheimon (Macropodinae) laji tai sellaisen yksilö

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkeŋːuru/, [ˈk̟e̞ŋːurʷu]
  • tavutus: ken‧gu‧ru

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kenguru kengurut
genetiivi kengurun kengurujen
kenguruiden
kenguruitten
partitiivi kengurua kenguruita
kenguruja
akkusatiivi kenguru;
kengurun
kengurut
sisäpaikallissijat
inessiivi kengurussa kenguruissa
elatiivi kengurusta kenguruista
illatiivi kenguruun kenguruihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kengurulla kenguruilla
ablatiivi kengurulta kenguruilta
allatiivi kengurulle kenguruille
muut sijamuodot
essiivi kenguruna kenguruina
translatiivi kenguruksi kenguruiksi
abessiivi kengurutta kenguruitta
instruktiivi kenguruin
komitatiivi kenguruine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kenguru-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Livvi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kenguru

  1. kenguru

Norja (bokmål) muokkaa

Substantiivi muokkaa

kenguru m.

  1. kenguru

Norja (nynorsk) muokkaa

Substantiivi muokkaa

kenguru m.

  1. kenguru

Serbia muokkaa

Substantiivi muokkaa

kenguru m.

  1. kenguru

Sloveeni muokkaa

Substantiivi muokkaa

kenguru m.

  1. kenguru

Unkari muokkaa

Substantiivi muokkaa

kenguru

  1. kenguru

Vepsä muokkaa

Substantiivi muokkaa

kenguru

  1. kenguru
  1. Kalevi Koukkunen: Atomi ja missi — Vierassanojen etymologinen sanakirja. Porvoo: WSOY, 1990. ISBN 951-0-16131-4.