Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kennel (5)[1]

  1. kenneli, koiratarha

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈken.nel/
  • tavutus: ken‧nel

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kennel kennelit
genetiivi kennelin kennelien
(kennelein)
partitiivi kenneliä kennelejä
akkusatiivi kennel;
kennelin
kennelit
sisäpaikallissijat
inessiivi kennelissä kenneleissä
elatiivi kennelistä kenneleistä
illatiivi kenneliin kenneleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kennelillä kenneleillä
ablatiivi kenneliltä kenneleiltä
allatiivi kennelille kenneleille
muut sijamuodot
essiivi kennelinä kenneleinä
translatiivi kenneliksi kenneleiksi
abessiivi kennelittä kenneleittä
instruktiivi kennelein
komitatiivi kenneleine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kenneli-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

kenneltoiminta, kenneltyö, kennelväki, kennelyskä

Aiheesta muualla muokkaa

  • kennel Kielitoimiston sanakirjassa

Englanti muokkaa

Substantiivi muokkaa

kennel (monikko kennels)

  1. kennel, koiratarha
  2. koirankoppi (brittienglantia)

Liittyvät sanat muokkaa

Ruotsi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kennel yl. (2) (yks. määr. kenneln [luo], mon. epämäär. kennlar [luo], mon. määr. kennlarna [luo])

  1. kennel, koiratarha

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5