kenno
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
kenno (1)
- mehiläisten vahasta rakentama toukkien kasvatukseen tai ravinnon varastoitiin tarkoitettu kuusikulmainen lokero, näiden lokeroiden muodostama yhtenäinen kokonaisuus tai näistä lokeroista koostuva levy, joka on ihmisen rakentamassa mehiläispesässä
- Mehiläiset täyttävät kennojaan.
- Sijoittelun kannalta ihanteellisen kennon poikkileikkaus on säännöllinen kuusikulmio.
- päältä tai edestä avoin tai avattava lokero tai säiliö
- sähköpari
- valoa havaitseva tai sitä sähköksi muuttava sensori
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkenːo/
- tavutus: ken‧no
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kenno | kennot |
| genetiivi | kennon | kennojen |
| partitiivi | kennoa | kennoja |
| akkusatiivi | kenno; kennon |
kennot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kennossa | kennoissa |
| elatiivi | kennosta | kennoista |
| illatiivi | kennoon | kennoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kennolla | kennoilla |
| ablatiivi | kennolta | kennoilta |
| allatiivi | kennolle | kennoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kennona | kennoina |
| translatiivi | kennoksi | kennoiksi |
| abessiivi | kennotta | kennoitta |
| instruktiivi | – | kennoin |
| komitatiivi | – | kennoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kenno- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
vanha germaaninen laina[1]
Käännökset muokkaa
1. mehiläispesän kuusikulmainen rakenneosa, niiden kokonaisuus tai niistä koostuva levy
|
3. sähköpari
|
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
akkukenno, aurinkokenno, emokenno, hunajakenno, kennojäähdytin, kennokakku, kennokehys, kennokonna, kennokytkin, kennopohja, kennorakenne, koiraskenno, mehiläiskenno, mesikenno, munakenno, pakkauskenno, polttokenno, siitepölykenno, työläiskenno, valokenno
Aiheesta muualla muokkaa
Viitteet muokkaa
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 358. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.