kenno

Suomi

mehiläisten kennoja

Substantiivi

kenno (1)

1. mehiläisten vahasta rakentama toukkien kasvatukseen tai ravinnon varastoitiin tarkoitettu kuusikulmainen lokero, näiden lokeroiden muodostama yhtenäinen kokonaisuus tai näistä lokeroista koostuva levy, joka on ihmisen rakentamassa mehiläispesässä

   Mehiläiset täyttävät kennojaan.

   Sijoittelun kannalta ihanteellisen kennon poikkileikkaus on säännöllinen kuusikulmio.

2. päältä tai edestä avoin tai avattava lokero tai säiliö
3. sähköpari
4. valoa havaitseva tai sitä sähköksi muuttava sensori

Ääntäminen

• IPA: /ˈkenːo/
• tavutus: ken‧no

Etymologia

vanha germaaninen laina

Käännökset

1. mehiläispesän kuusikulmainen rakenneosa, niiden kokonaisuus tai niistä koostuva levy

englanti: cell

3. sähköpari

englanti: cell

Liittyvät sanat

• kennomainen
• kuusikulmio

Johdokset

• substantiivit: kennosto

Yhdyssanat

akkukenno, aurinkokenno, emokenno, hunajakenno, kennojäähdytin, kennokakku, kennokehys, kennokonna, kennokytkin, kennopohja, kennorakenne, koiraskenno, mehiläiskenno, mesikenno, munakenno, pakkauskenno, polttokenno, siitepölykenno, työläiskenno, valokenno

Aiheesta muualla

• kenno Kielitoimiston sanakirjassa
• kenno Tieteen termipankissa