Wikipedia
Katso artikkeli Keräily Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

keräily (2)[1]

  1. se, että keräillään

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkeræi̯ly/
  • tavutus: ke‧räi‧ly

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi keräily keräilyt
genetiivi keräilyn keräilyjen
keräilyiden
keräilyitten
partitiivi keräilyä keräilyitä
keräilyjä
akkusatiivi keräily;
keräilyn
keräilyt
sisäpaikallissijat
inessiivi keräilyssä keräilyissä
elatiivi keräilystä keräilyistä
illatiivi keräilyyn keräilyihin
ulkopaikallissijat
adessiivi keräilyllä keräilyillä
ablatiivi keräilyltä keräilyiltä
allatiivi keräilylle keräilyille
muut sijamuodot
essiivi keräilynä keräilyinä
translatiivi keräilyksi keräilyiksi
abessiivi keräilyttä keräilyittä
instruktiivi keräilyin
komitatiivi keräilyine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo keräily-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

verbistä keräillä

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

imukeräily, keräilyerä, keräilyesine, keräilyharrastus, keräilyinto, keräilytalous, keräilytuote, keräilyväline

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 2