Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kerkeys (40)[1]

  1. se, että on kerkeä

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkerkeys/ tai /ˈkerkey̯s/
  • tavutus: ker‧ke‧ys / ker‧keys

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kerkeys kerkeydet
genetiivi kerkeyden kerkeyksien
partitiivi kerkeyttä kerkeyksiä
akkusatiivi kerkeys;
kerkeyden
kerkeydet
sisäpaikallissijat
inessiivi kerkeydessä kerkeyksissä
elatiivi kerkeydestä kerkeyksistä
illatiivi kerkeyteen kerkeyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kerkeydellä kerkeyksillä
ablatiivi kerkeydeltä kerkeyksiltä
allatiivi kerkeydelle kerkeyksille
muut sijamuodot
essiivi kerkeytenä kerkeyksinä
translatiivi kerkeydeksi kerkeyksiksi
abessiivi kerkeydettä kerkeyksittä
instruktiivi kerkeyksin
komitatiivi kerkeyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kerkeyde-
vahva vartalo kerkeyte-
konsonantti-
vartalo
kerkeyt-

Etymologia muokkaa

sanan kerkeä vartalosta kerke- ja suffiksista -ys

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • kerkeys Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40