kerskailija
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakerskailija (12)
- henkilö, joka kerskailee
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkerskɑi̯ˌlijɑ/
- tavutus: kers‧kai‧li‧ja
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kerskailija | kerskailijat |
| genetiivi | kerskailijan | kerskailijoiden kerskailijoitten (kerskailijain) |
| partitiivi | kerskailijaa | kerskailijoita |
| akkusatiivi | kerskailija; kerskailijan |
kerskailijat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kerskailijassa | kerskailijoissa |
| elatiivi | kerskailijasta | kerskailijoista |
| illatiivi | kerskailijaan | kerskailijoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kerskailijalla | kerskailijoilla |
| ablatiivi | kerskailijalta | kerskailijoilta |
| allatiivi | kerskailijalle | kerskailijoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kerskailijana | kerskailijoina |
| translatiivi | kerskailijaksi | kerskailijoiksi |
| abessiivi | kerskailijatta | kerskailijoitta |
| instruktiivi | – | kerskailijoin |
| komitatiivi | – | kerskailijoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kerskailija- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
muokkaa1. henkilö, joka kerskailee
|
Aiheesta muualla
muokkaa- kerskailija Kielitoimiston sanakirjassa