Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kerskailu (2)

  1. kerskaileminen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkerskɑi̯lu/
  • tavutus: kers‧kai‧lu

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kerskailu kerskailut
genetiivi kerskailun kerskailujen
kerskailuiden
kerskailuitten
partitiivi kerskailua kerskailuita
kerskailuja
akkusatiivi kerskailu;
kerskailun
kerskailut
sisäpaikallissijat
inessiivi kerskailussa kerskailuissa
elatiivi kerskailusta kerskailuista
illatiivi kerskailuun kerskailuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kerskailulla kerskailuilla
ablatiivi kerskailulta kerskailuilta
allatiivi kerskailulle kerskailuille
muut sijamuodot
essiivi kerskailuna kerskailuina
translatiivi kerskailuksi kerskailuiksi
abessiivi kerskailutta kerskailuitta
instruktiivi kerskailuin
komitatiivi kerskailuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kerskailu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa