kerskuri
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakerskuri (6)
- henkilö, joka kerskuu, kerskailee
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkerskuri/
- tavutus: kers‧ku‧ri
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kerskuri | kerskurit |
genetiivi | kerskurin | kerskurien kerskureiden kerskureitten |
partitiivi | kerskuria | kerskureita kerskureja |
akkusatiivi | kerskuri; kerskurin |
kerskurit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kerskurissa | kerskureissa |
elatiivi | kerskurista | kerskureista |
illatiivi | kerskuriin | kerskureihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kerskurilla | kerskureilla |
ablatiivi | kerskurilta | kerskureilta |
allatiivi | kerskurille | kerskureille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kerskurina | kerskureina |
translatiivi | kerskuriksi | kerskureiksi |
abessiivi | kerskuritta | kerskureitta |
instruktiivi | – | kerskurein |
komitatiivi | – | kerskureine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kerskuri- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaa1. henkilö, joka kerskuu, kerskailee
|
Liittyvät sanat
muokkaaSynonyymit
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- kerskuri Kielitoimiston sanakirjassa