kertautuminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakertautuminen (38)
- teonnimi verbistä kertautua
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kertautuminen | kertautumiset |
| genetiivi | kertautumisen | kertautumisten kertautumisien |
| partitiivi | kertautumista | kertautumisia |
| akkusatiivi | kertautuminen; kertautumisen |
kertautumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kertautumisessa | kertautumisissa |
| elatiivi | kertautumisesta | kertautumisista |
| illatiivi | kertautumiseen | kertautumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kertautumisella | kertautumisilla |
| ablatiivi | kertautumiselta | kertautumisilta |
| allatiivi | kertautumiselle | kertautumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kertautumisena (kertautumisna) |
kertautumisina |
| translatiivi | kertautumiseksi | kertautumisiksi |
| abessiivi | kertautumisetta | kertautumisitta |
| instruktiivi | – | kertautumisin |
| komitatiivi | – | kertautumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kertautumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kertautumis- | |