kertonut
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaakertonut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä kertoa
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kertonut | kertoneet |
| genetiivi | kertoneen | kertoneiden kertoneitten |
| partitiivi | kertonutta | kertoneita |
| akkusatiivi | kertonut; kertoneen | kertoneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kertoneessa | kertoneissa |
| elatiivi | kertoneesta | kertoneista |
| illatiivi | kertoneeseen | kertoneisiin kertoneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kertoneella | kertoneilla |
| ablatiivi | kertoneelta | kertoneilta |
| allatiivi | kertoneelle | kertoneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kertoneena | kertoneina |
| translatiivi | kertoneeksi | kertoneiksi |
| abessiivi | kertoneetta | kertoneitta |
| instruktiivi | – | kertonein |
| komitatiivi | – | kertoneine |