Wikipedia
Katso artikkeli Kerubi Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

kerubi (5)[1]

  1. (uskonto) Raamatussa mainittuja enkeliolentoja

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkerubi/
  • tavutus: ke‧ru‧bi

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kerubi kerubit
genetiivi kerubin kerubien
(kerubein)
partitiivi kerubia kerubeja
akkusatiivi kerubi;
kerubin
kerubit
sisäpaikallissijat
inessiivi kerubissa kerubeissa
elatiivi kerubista kerubeista
illatiivi kerubiin kerubeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kerubilla kerubeilla
ablatiivi kerubilta kerubeilta
allatiivi kerubille kerubeille
muut sijamuodot
essiivi kerubina kerubeina
translatiivi kerubiksi kerubeiksi
abessiivi kerubitta kerubeitta
instruktiivi kerubein
komitatiivi kerubeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kerubi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • kerubi Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5