ketkuileminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaketkuileminen (38)
- teonnimi verbistä ketkuilla
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ketkuileminen | ketkuilemiset |
| genetiivi | ketkuilemisen | ketkuilemisten ketkuilemisien |
| partitiivi | ketkuilemista | ketkuilemisia |
| akkusatiivi | ketkuileminen; ketkuilemisen |
ketkuilemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ketkuilemisessa | ketkuilemisissa |
| elatiivi | ketkuilemisesta | ketkuilemisista |
| illatiivi | ketkuilemiseen | ketkuilemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ketkuilemisella | ketkuilemisilla |
| ablatiivi | ketkuilemiselta | ketkuilemisilta |
| allatiivi | ketkuilemiselle | ketkuilemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ketkuilemisena (ketkuilemisna) |
ketkuilemisina |
| translatiivi | ketkuilemiseksi | ketkuilemisiksi |
| abessiivi | ketkuilemisetta | ketkuilemisitta |
| instruktiivi | – | ketkuilemisin |
| komitatiivi | – | ketkuilemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ketkuilemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
ketkuilemis- | |