Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kiedonta (9-J)

  1. kietominen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkie̯dont̪ɑ/
  • tavutus: kie‧don‧ta

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kiedonta kiedonnat
genetiivi kiedonnan kiedontojen
(kiedontain)
partitiivi kiedontaa kiedontoja
akkusatiivi kiedonta;
kiedonnan
kiedonnat
sisäpaikallissijat
inessiivi kiedonnassa kiedonnoissa
elatiivi kiedonnasta kiedonnoista
illatiivi kiedontaan kiedontoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kiedonnalla kiedonnoilla
ablatiivi kiedonnalta kiedonnoilta
allatiivi kiedonnalle kiedonnoille
muut sijamuodot
essiivi kiedontana kiedontoina
translatiivi kiedonnaksi kiedonnoiksi
abessiivi kiedonnatta kiedonnoitta
instruktiivi kiedonnoin
komitatiivi kiedontoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kiedonna-
vahva vartalo kiedonta-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa