kiehahdus

Suomi

Substantiivi

kiehahdus (39)

kiehahtaminen

Ääntäminen

IPA: /ˈkie̯hɑhdus/
tavutus: kie‧hah‧dus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kiehahdus	kiehahdukset
genetiivi	kiehahduksen	kiehahdusten kiehahduksien
partitiivi	kiehahdusta	kiehahduksia
akkusatiivi	kiehahdus; kiehahduksen	kiehahdukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	kiehahduksessa	kiehahduksissa
elatiivi	kiehahduksesta	kiehahduksista
illatiivi	kiehahdukseen	kiehahduksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kiehahduksella	kiehahduksilla
ablatiivi	kiehahdukselta	kiehahduksilta
allatiivi	kiehahdukselle	kiehahduksille
muut sijamuodot
essiivi	kiehahduksena	kiehahduksina
translatiivi	kiehahdukseksi	kiehahduksiksi
abessiivi	kiehahduksetta	kiehahduksitta
instruktiivi	–	kiehahduksin
komitatiivi	–	kiehahduksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kiehahdukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	kiehahdus-

Etymologia

verbi kiehahtaa (heikko vartalo kiehahd|a-) + johdin -us

Käännökset

1. kiehahtaminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

kiehahdus Kielitoimiston sanakirjassa