kiehkura
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakiehkura (12)
- jokin kierteinen asia
- hiuskiehkura
- savukiehkura
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkie̯hkurɑ/
- tavutus: kieh‧ku‧ra
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kiehkura | kiehkurat |
genetiivi | kiehkuran | kiehkuroiden kiehkuroitten (kiehkurain) |
partitiivi | kiehkuraa | kiehkuroita |
akkusatiivi | kiehkura; kiehkuran |
kiehkurat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kiehkurassa | kiehkuroissa |
elatiivi | kiehkurasta | kiehkuroista |
illatiivi | kiehkuraan | kiehkuroihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kiehkuralla | kiehkuroilla |
ablatiivi | kiehkuralta | kiehkuroilta |
allatiivi | kiehkuralle | kiehkuroille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kiehkurana | kiehkuroina |
translatiivi | kiehkuraksi | kiehkuroiksi |
abessiivi | kiehkuratta | kiehkuroitta |
instruktiivi | – | kiehkuroin |
komitatiivi | – | kiehkuroine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kiehkura- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaahiuskiehkura, savukiehkura, sulkakiehkura
Aiheesta muualla
muokkaa- kiehkura Kielitoimiston sanakirjassa