Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kiehtovuus (40)

  1. se, että on kiehtova

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkie̯ht̪oʋuːs/
  • tavutus: kieh‧to‧vuus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kiehtovuus kiehtovuudet
genetiivi kiehtovuuden kiehtovuuksien
partitiivi kiehtovuutta kiehtovuuksia
akkusatiivi kiehtovuus;
kiehtovuuden
kiehtovuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi kiehtovuudessa kiehtovuuksissa
elatiivi kiehtovuudesta kiehtovuuksista
illatiivi kiehtovuuteen kiehtovuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kiehtovuudella kiehtovuuksilla
ablatiivi kiehtovuudelta kiehtovuuksilta
allatiivi kiehtovuudelle kiehtovuuksille
muut sijamuodot
essiivi kiehtovuutena kiehtovuuksina
translatiivi kiehtovuudeksi kiehtovuuksiksi
abessiivi kiehtovuudetta kiehtovuuksitta
instruktiivi kiehtovuuksin
komitatiivi kiehtovuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kiehtovuude-
vahva vartalo kiehtovuute-
konsonantti-
vartalo
kiehtovuut-

Etymologia muokkaa

sanan kiehtova vartalosta kiehtov- ja suffiksista -uus

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa