kiehuminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakiehuminen (38)
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kiehuminen | kiehumiset |
genetiivi | kiehumisen | kiehumisten kiehumisien |
partitiivi | kiehumista | kiehumisia |
akkusatiivi | kiehuminen; kiehumisen |
kiehumiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kiehumisessa | kiehumisissa |
elatiivi | kiehumisesta | kiehumisista |
illatiivi | kiehumiseen | kiehumisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kiehumisella | kiehumisilla |
ablatiivi | kiehumiselta | kiehumisilta |
allatiivi | kiehumiselle | kiehumisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kiehumisena (kiehumisna) |
kiehumisina |
translatiivi | kiehumiseksi | kiehumisiksi |
abessiivi | kiehumisetta | kiehumisitta |
instruktiivi | – | kiehumisin |
komitatiivi | – | kiehumisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kiehumise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kiehumis- |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaa1. kiehua-verbistä muodostettu teonnimi
|