kielentäminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakielentäminen (38)
- teonnimi verbistä kielentää
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kielentäminen | kielentämiset |
genetiivi | kielentämisen | kielentämisten kielentämisien |
partitiivi | kielentämistä | kielentämisiä |
akkusatiivi | kielentäminen; kielentämisen |
kielentämiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kielentämisessä | kielentämisissä |
elatiivi | kielentämisestä | kielentämisistä |
illatiivi | kielentämiseen | kielentämisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kielentämisellä | kielentämisillä |
ablatiivi | kielentämiseltä | kielentämisiltä |
allatiivi | kielentämiselle | kielentämisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kielentämisenä (kielentämisnä) |
kielentämisinä |
translatiivi | kielentämiseksi | kielentämisiksi |
abessiivi | kielentämisettä | kielentämisittä |
instruktiivi | – | kielentämisin |
komitatiivi | – | kielentämisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kielentämise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kielentämis- |