kieltävä

Suomi

Verbi

kieltävä

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kieltää

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kieltävä	kieltävät
genetiivi	kieltävän	kieltävien (kieltäväin)
partitiivi	kieltävää	kieltäviä
akkusatiivi	kieltävä; kieltävän	kieltävät
sisäpaikallissijat
inessiivi	kieltävässä	kieltävissä
elatiivi	kieltävästä	kieltävistä
illatiivi	kieltävään	kieltäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kieltävällä	kieltävillä
ablatiivi	kieltävältä	kieltäviltä
allatiivi	kieltävälle	kieltäville
muut sijamuodot
essiivi	kieltävänä	kieltävinä
translatiivi	kieltäväksi	kieltäviksi
abessiivi	kieltävättä	kieltävittä
instruktiivi	–	kieltävin
komitatiivi	–	kieltävine

Aiheesta muualla

• kieltävä Kielitoimiston sanakirjassa