Substantiivi

muokkaa

kieltely (2)

  1. kielteleminen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkie̯lt̪ely/
  • tavutus: kiel‧te‧ly

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kieltely kieltelyt
genetiivi kieltelyn kieltelyjen
kieltelyiden
kieltelyitten
partitiivi kieltelyä kieltelyitä
kieltelyjä
akkusatiivi kieltely;
kieltelyn
kieltelyt
sisäpaikallissijat
inessiivi kieltelyssä kieltelyissä
elatiivi kieltelystä kieltelyistä
illatiivi kieltelyyn kieltelyihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kieltelyllä kieltelyillä
ablatiivi kieltelyltä kieltelyiltä
allatiivi kieltelylle kieltelyille
muut sijamuodot
essiivi kieltelynä kieltelyinä
translatiivi kieltelyksi kieltelyiksi
abessiivi kieltelyttä kieltelyittä
instruktiivi kieltelyin
komitatiivi kieltelyine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kieltely-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa
  • verbi kiellellä + johdin -y

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa