Wikipedia
Katso artikkeli Kieltolaki Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
 
Kieltolain aikainen ratsia

Substantiivi

muokkaa

kieltolaki (5-D)[1]

  1. alkoholin myynnin kielto; retorisesti myös eräiden muiden päihteiden kielto
    Suomessa oli kieltolaki vuosina 1919–1932.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkie̯lt̪oˌlɑki/
  • tavutus: kiel‧to‧la‧ki

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kieltolaki kieltolait
genetiivi kieltolain kieltolakien
(kieltolakein)
partitiivi kieltolakia kieltolakeja
akkusatiivi kieltolaki;
kieltolain
kieltolait
sisäpaikallissijat
inessiivi kieltolaissa kieltolaeissa
elatiivi kieltolaista kieltolaeista
illatiivi kieltolakiin kieltolakeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kieltolailla kieltolaeilla
ablatiivi kieltolailta kieltolaeilta
allatiivi kieltolaille kieltolaeille
muut sijamuodot
essiivi kieltolakina kieltolakeina
translatiivi kieltolaiksi kieltolaeiksi
abessiivi kieltolaitta kieltolaeitta
instruktiivi kieltolaein
komitatiivi kieltolakeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kieltolai-
vahva vartalo kieltolaki-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

yhdyssana sanoista kielto ja laki

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-D