kiemurteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakiemurteleminen (38)
- teonnimi verbistä kiemurrella
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kiemurteleminen | kiemurtelemiset |
genetiivi | kiemurtelemisen | kiemurtelemisten kiemurtelemisien |
partitiivi | kiemurtelemista | kiemurtelemisia |
akkusatiivi | kiemurteleminen; kiemurtelemisen |
kiemurtelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kiemurtelemisessa | kiemurtelemisissa |
elatiivi | kiemurtelemisesta | kiemurtelemisista |
illatiivi | kiemurtelemiseen | kiemurtelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kiemurtelemisella | kiemurtelemisilla |
ablatiivi | kiemurtelemiselta | kiemurtelemisilta |
allatiivi | kiemurtelemiselle | kiemurtelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kiemurtelemisena (kiemurtelemisna) |
kiemurtelemisina |
translatiivi | kiemurtelemiseksi | kiemurtelemisiksi |
abessiivi | kiemurtelemisetta | kiemurtelemisitta |
instruktiivi | – | kiemurtelemisin |
komitatiivi | – | kiemurtelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kiemurtelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kiemurtelemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi kiemurrella + johdin -minen