Substantiivi

muokkaa

kiemurtelu (2)

  1. kiemurteleminen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkie̯murˌt̪elu/
  • tavutus: kie‧mur‧te‧lu

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kiemurtelu kiemurtelut
genetiivi kiemurtelun kiemurtelujen
kiemurteluiden
kiemurteluitten
partitiivi kiemurtelua kiemurteluita
kiemurteluja
akkusatiivi kiemurtelu;
kiemurtelun
kiemurtelut
sisäpaikallissijat
inessiivi kiemurtelussa kiemurteluissa
elatiivi kiemurtelusta kiemurteluista
illatiivi kiemurteluun kiemurteluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kiemurtelulla kiemurteluilla
ablatiivi kiemurtelulta kiemurteluilta
allatiivi kiemurtelulle kiemurteluille
muut sijamuodot
essiivi kiemurteluna kiemurteluina
translatiivi kiemurteluksi kiemurteluiksi
abessiivi kiemurtelutta kiemurteluitta
instruktiivi kiemurteluin
komitatiivi kiemurteluine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kiemurtelu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa
  • verbi kiemurrella + johdin -u

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa