kierähteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakierähteleminen (38)
- teonnimi verbistä kierähdellä
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kierähteleminen | kierähtelemiset |
genetiivi | kierähtelemisen | kierähtelemisten kierähtelemisien |
partitiivi | kierähtelemistä | kierähtelemisiä |
akkusatiivi | kierähteleminen; kierähtelemisen |
kierähtelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kierähtelemisessä | kierähtelemisissä |
elatiivi | kierähtelemisestä | kierähtelemisistä |
illatiivi | kierähtelemiseen | kierähtelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kierähtelemisellä | kierähtelemisillä |
ablatiivi | kierähtelemiseltä | kierähtelemisiltä |
allatiivi | kierähtelemiselle | kierähtelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kierähtelemisenä (kierähtelemisnä) |
kierähtelemisinä |
translatiivi | kierähtelemiseksi | kierähtelemisiksi |
abessiivi | kierähtelemisettä | kierähtelemisittä |
instruktiivi | – | kierähtelemisin |
komitatiivi | – | kierähtelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kierähtelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kierähtelemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi kierähdellä + johdin -minen