kieritteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakieritteleminen (38)
- teonnimi verbistä kieritellä
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kieritteleminen | kierittelemiset |
genetiivi | kierittelemisen | kierittelemisten kierittelemisien |
partitiivi | kierittelemistä | kierittelemisiä |
akkusatiivi | kieritteleminen; kierittelemisen |
kierittelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kierittelemisessä | kierittelemisissä |
elatiivi | kierittelemisestä | kierittelemisistä |
illatiivi | kierittelemiseen | kierittelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kierittelemisellä | kierittelemisillä |
ablatiivi | kierittelemiseltä | kierittelemisiltä |
allatiivi | kierittelemiselle | kierittelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kierittelemisenä (kierittelemisnä) |
kierittelemisinä |
translatiivi | kierittelemiseksi | kierittelemisiksi |
abessiivi | kierittelemisettä | kierittelemisittä |
instruktiivi | – | kierittelemisin |
komitatiivi | – | kierittelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kierittelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kierittelemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi kieritellä + johdin -minen