kiertelevä

Suomi

Verbi

kiertelevä

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kierrellä

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kiertelevä	kiertelevät
genetiivi	kiertelevän	kiertelevien (kierteleväin)
partitiivi	kiertelevää	kierteleviä
akkusatiivi	kiertelevä; kiertelevän	kiertelevät
sisäpaikallissijat
inessiivi	kiertelevässä	kiertelevissä
elatiivi	kiertelevästä	kiertelevistä
illatiivi	kiertelevään	kierteleviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kiertelevällä	kiertelevillä
ablatiivi	kiertelevältä	kierteleviltä
allatiivi	kiertelevälle	kierteleville
muut sijamuodot
essiivi	kiertelevänä	kiertelevinä
translatiivi	kierteleväksi	kierteleviksi
abessiivi	kiertelevättä	kiertelevittä
instruktiivi	–	kiertelevin
komitatiivi	–	kiertelevine

Aiheesta muualla

• kiertelevä Kielitoimiston sanakirjassa