kietominen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakietominen (38)
- teonnimi verbistä kietoa
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kietominen | kietomiset |
| genetiivi | kietomisen | kietomisten kietomisien |
| partitiivi | kietomista | kietomisia |
| akkusatiivi | kietominen; kietomisen |
kietomiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kietomisessa | kietomisissa |
| elatiivi | kietomisesta | kietomisista |
| illatiivi | kietomiseen | kietomisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kietomisella | kietomisilla |
| ablatiivi | kietomiselta | kietomisilta |
| allatiivi | kietomiselle | kietomisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kietomisena (kietomisna) |
kietomisina |
| translatiivi | kietomiseksi | kietomisiksi |
| abessiivi | kietomisetta | kietomisitta |
| instruktiivi | – | kietomisin |
| komitatiivi | – | kietomisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kietomise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kietomis- | |