kihahdus

Suomi

Substantiivi

kihahdus (39)

kihahtaminen

Ääntäminen

IPA: /ˈkihɑhdus/
tavutus: ki‧hah‧dus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kihahdus	kihahdukset
genetiivi	kihahduksen	kihahdusten kihahduksien
partitiivi	kihahdusta	kihahduksia
akkusatiivi	kihahdus; kihahduksen	kihahdukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	kihahduksessa	kihahduksissa
elatiivi	kihahduksesta	kihahduksista
illatiivi	kihahdukseen	kihahduksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kihahduksella	kihahduksilla
ablatiivi	kihahdukselta	kihahduksilta
allatiivi	kihahdukselle	kihahduksille
muut sijamuodot
essiivi	kihahduksena	kihahduksina
translatiivi	kihahdukseksi	kihahduksiksi
abessiivi	kihahduksetta	kihahduksitta
instruktiivi	–	kihahduksin
komitatiivi	–	kihahduksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kihahdukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	kihahdus-

Etymologia

verbi kihahtaa (heikko vartalo kihahd|a-) + johdin -us

Käännökset

1. kihahtaminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

kihahdus Kielitoimiston sanakirjassa