kihelmöinti

Suomi

Substantiivi

kihelmöinti (5-J)

kihelmöitseminen

Ääntäminen

IPA: /ˈkihelˌmøi̯nt̪i/
tavutus: ki‧hel‧möin‧ti

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kihelmöinti	kihelmöinnit
genetiivi	kihelmöinnin	kihelmöintien (kihelmöintein)
partitiivi	kihelmöintiä	kihelmöintejä
akkusatiivi	kihelmöinti; kihelmöinnin	kihelmöinnit
sisäpaikallissijat
inessiivi	kihelmöinnissä	kihelmöinneissä
elatiivi	kihelmöinnistä	kihelmöinneistä
illatiivi	kihelmöintiin	kihelmöinteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kihelmöinnillä	kihelmöinneillä
ablatiivi	kihelmöinniltä	kihelmöinneiltä
allatiivi	kihelmöinnille	kihelmöinneille
muut sijamuodot
essiivi	kihelmöintinä	kihelmöinteinä
translatiivi	kihelmöinniksi	kihelmöinneiksi
abessiivi	kihelmöinnittä	kihelmöinneittä
instruktiivi	–	kihelmöinnein
komitatiivi	–	kihelmöinteine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	kihelmöinni-
vahva vartalo	kihelmöinti-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

verbi kihelmöidä (vartalo kihelmöi-) + johdin -nti

Käännökset

1. kihelmöitseminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

kihelmöinti Kielitoimiston sanakirjassa