kiherteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakiherteleminen (38)
- teonnimi verbistä kiherrellä
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kiherteleminen | kihertelemiset |
genetiivi | kihertelemisen | kihertelemisten kihertelemisien |
partitiivi | kihertelemistä | kihertelemisiä |
akkusatiivi | kiherteleminen; kihertelemisen |
kihertelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kihertelemisessä | kihertelemisissä |
elatiivi | kihertelemisestä | kihertelemisistä |
illatiivi | kihertelemiseen | kihertelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kihertelemisellä | kihertelemisillä |
ablatiivi | kihertelemiseltä | kihertelemisiltä |
allatiivi | kihertelemiselle | kihertelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kihertelemisenä (kihertelemisnä) |
kihertelemisinä |
translatiivi | kihertelemiseksi | kihertelemisiksi |
abessiivi | kihertelemisettä | kihertelemisittä |
instruktiivi | – | kihertelemisin |
komitatiivi | – | kihertelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kihertelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kihertelemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi kiherrellä + johdin -minen