kihiseminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakihiseminen (38)
- teonnimi verbistä kihistä
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kihiseminen | kihisemiset |
| genetiivi | kihisemisen | kihisemisten kihisemisien |
| partitiivi | kihisemistä | kihisemisiä |
| akkusatiivi | kihiseminen; kihisemisen |
kihisemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kihisemisessä | kihisemisissä |
| elatiivi | kihisemisestä | kihisemisistä |
| illatiivi | kihisemiseen | kihisemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kihisemisellä | kihisemisillä |
| ablatiivi | kihisemiseltä | kihisemisiltä |
| allatiivi | kihisemiselle | kihisemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kihisemisenä (kihisemisnä) |
kihisemisinä |
| translatiivi | kihisemiseksi | kihisemisiksi |
| abessiivi | kihisemisettä | kihisemisittä |
| instruktiivi | – | kihisemisin |
| komitatiivi | – | kihisemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kihisemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kihisemis- | |