kihlat
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakihlat (9) (monikollinen)
- lupaus avioliitosta, ikään kuin aiesopimus
- mennä kihloihin
- kihlasormukset
- vaihtaa kihlat
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkihlɑt̪/
- tavutus: kih‧lat
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | – | kihlat |
| genetiivi | – | kihlojen (kihlain) |
| partitiivi | – | kihloja |
| akkusatiivi | –; – |
kihlat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | – | kihloissa |
| elatiivi | – | kihloista |
| illatiivi | – | kihloihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | – | kihloilla |
| ablatiivi | – | kihloilta |
| allatiivi | – | kihloille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | – | kihloina |
| translatiivi | – | kihloiksi |
| abessiivi | – | kihloitta |
| instruktiivi | – | kihloin |
| komitatiivi | – | kihloine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kihla- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaaKihla-sana on germaaninen laina. Se on alunperin tarkoittanut ’panttia’ tai ’panttivankia’.[1]
Liittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- verbit: kihlata
Yhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- kihlat Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Ulla-Maija Kulonen: Kielen vuosituhannet. Kielikello, 2000, nro 1. Artikkelin verkkoversio.