kihlautuminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakihlautuminen (38)
- teonnimi verbistä kihlautua
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kihlautuminen | kihlautumiset |
| genetiivi | kihlautumisen | kihlautumisten kihlautumisien |
| partitiivi | kihlautumista | kihlautumisia |
| akkusatiivi | kihlautuminen; kihlautumisen |
kihlautumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kihlautumisessa | kihlautumisissa |
| elatiivi | kihlautumisesta | kihlautumisista |
| illatiivi | kihlautumiseen | kihlautumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kihlautumisella | kihlautumisilla |
| ablatiivi | kihlautumiselta | kihlautumisilta |
| allatiivi | kihlautumiselle | kihlautumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kihlautumisena (kihlautumisna) |
kihlautumisina |
| translatiivi | kihlautumiseksi | kihlautumisiksi |
| abessiivi | kihlautumisetta | kihlautumisitta |
| instruktiivi | – | kihlautumisin |
| komitatiivi | – | kihlautumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kihlautumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kihlautumis- | |