kihnutteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakihnutteleminen (38)
- teonnimi verbistä kihnutella
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kihnutteleminen | kihnuttelemiset |
| genetiivi | kihnuttelemisen | kihnuttelemisten kihnuttelemisien |
| partitiivi | kihnuttelemista | kihnuttelemisia |
| akkusatiivi | kihnutteleminen; kihnuttelemisen |
kihnuttelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kihnuttelemisessa | kihnuttelemisissa |
| elatiivi | kihnuttelemisesta | kihnuttelemisista |
| illatiivi | kihnuttelemiseen | kihnuttelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kihnuttelemisella | kihnuttelemisilla |
| ablatiivi | kihnuttelemiselta | kihnuttelemisilta |
| allatiivi | kihnuttelemiselle | kihnuttelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kihnuttelemisena (kihnuttelemisna) |
kihnuttelemisina |
| translatiivi | kihnuttelemiseksi | kihnuttelemisiksi |
| abessiivi | kihnuttelemisetta | kihnuttelemisitta |
| instruktiivi | – | kihnuttelemisin |
| komitatiivi | – | kihnuttelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kihnuttelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kihnuttelemis- | |
Etymologia
muokkaa- verbi kihnutella + johdin -minen