Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kihnutus (39)

  1. kihnuttaminen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkihnut̪us/
  • tavutus: kih‧nu‧tus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kihnutus kihnutukset
genetiivi kihnutuksen kihnutusten
kihnutuksien
partitiivi kihnutusta kihnutuksia
akkusatiivi kihnutus;
kihnutuksen
kihnutukset
sisäpaikallissijat
inessiivi kihnutuksessa kihnutuksissa
elatiivi kihnutuksesta kihnutuksista
illatiivi kihnutukseen kihnutuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kihnutuksella kihnutuksilla
ablatiivi kihnutukselta kihnutuksilta
allatiivi kihnutukselle kihnutuksille
muut sijamuodot
essiivi kihnutuksena kihnutuksina
translatiivi kihnutukseksi kihnutuksiksi
abessiivi kihnutuksetta kihnutuksitta
instruktiivi kihnutuksin
komitatiivi kihnutuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kihnutukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kihnutus-

Etymologia muokkaa

johdos verbistä kihnuttaa (kihnut- + -us)

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa