kiidättäminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakiidättäminen (38)
- teonnimi verbistä kiidättää
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kiidättäminen | kiidättämiset |
genetiivi | kiidättämisen | kiidättämisten kiidättämisien |
partitiivi | kiidättämistä | kiidättämisiä |
akkusatiivi | kiidättäminen; kiidättämisen |
kiidättämiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kiidättämisessä | kiidättämisissä |
elatiivi | kiidättämisestä | kiidättämisistä |
illatiivi | kiidättämiseen | kiidättämisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kiidättämisellä | kiidättämisillä |
ablatiivi | kiidättämiseltä | kiidättämisiltä |
allatiivi | kiidättämiselle | kiidättämisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kiidättämisenä (kiidättämisnä) |
kiidättämisinä |
translatiivi | kiidättämiseksi | kiidättämisiksi |
abessiivi | kiidättämisettä | kiidättämisittä |
instruktiivi | – | kiidättämisin |
komitatiivi | – | kiidättämisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kiidättämise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kiidättämis- |