Substantiivi

muokkaa

kiihkoilu (2)

  1. kiihkoileminen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkiːhkoi̯lu/
  • tavutus: kiih‧koi‧lu

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kiihkoilu kiihkoilut
genetiivi kiihkoilun kiihkoilujen
kiihkoiluiden
kiihkoiluitten
partitiivi kiihkoilua kiihkoiluita
kiihkoiluja
akkusatiivi kiihkoilu;
kiihkoilun
kiihkoilut
sisäpaikallissijat
inessiivi kiihkoilussa kiihkoiluissa
elatiivi kiihkoilusta kiihkoiluista
illatiivi kiihkoiluun kiihkoiluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kiihkoilulla kiihkoiluilla
ablatiivi kiihkoilulta kiihkoiluilta
allatiivi kiihkoilulle kiihkoiluille
muut sijamuodot
essiivi kiihkoiluna kiihkoiluina
translatiivi kiihkoiluksi kiihkoiluiksi
abessiivi kiihkoilutta kiihkoiluitta
instruktiivi kiihkoiluin
komitatiivi kiihkoiluine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kiihkoilu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa