kiihottuminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakiihottuminen (38)
- teonnimi verbistä kiihottua
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kiihottuminen | kiihottumiset |
| genetiivi | kiihottumisen | kiihottumisten kiihottumisien |
| partitiivi | kiihottumista | kiihottumisia |
| akkusatiivi | kiihottuminen; kiihottumisen |
kiihottumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kiihottumisessa | kiihottumisissa |
| elatiivi | kiihottumisesta | kiihottumisista |
| illatiivi | kiihottumiseen | kiihottumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kiihottumisella | kiihottumisilla |
| ablatiivi | kiihottumiselta | kiihottumisilta |
| allatiivi | kiihottumiselle | kiihottumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kiihottumisena (kiihottumisna) |
kiihottumisina |
| translatiivi | kiihottumiseksi | kiihottumisiksi |
| abessiivi | kiihottumisetta | kiihottumisitta |
| instruktiivi | – | kiihottumisin |
| komitatiivi | – | kiihottumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kiihottumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kiihottumis- | |