kiikari
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakiikari (6)
- (myös monikossa) optinen laite jossa on yhdistetty kaksi pienikokoista ja yksinkertaista kaukoputkea
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkiːkɑri/
- tavutus: kii‧ka‧ri
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kiikari | kiikarit |
genetiivi | kiikarin | kiikarien kiikareiden kiikareitten |
partitiivi | kiikaria | kiikareita kiikareja |
akkusatiivi | kiikari; kiikarin |
kiikarit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kiikarissa | kiikareissa |
elatiivi | kiikarista | kiikareista |
illatiivi | kiikariin | kiikareihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kiikarilla | kiikareilla |
ablatiivi | kiikarilta | kiikareilta |
allatiivi | kiikarille | kiikareille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kiikarina | kiikareina |
translatiivi | kiikariksi | kiikareiksi |
abessiivi | kiikaritta | kiikareitta |
instruktiivi | – | kiikarein |
komitatiivi | – | kiikareine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kiikari- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaa1. laite jossa on yhdistetty kaksi pienikokoista ja yksinkertaista kaukoputkea
|
Liittyvät sanat
muokkaaSynonyymit
muokkaa- (slangia) kikrut
Johdokset
muokkaa- verbit: kiikaroida
Yhdyssanat
muokkaakiikarikivääri, kiikaritähtäin, prismakiikari, teatterikiikari, tähtäinkiikari
Idiomit
muokkaaolla kiikarissa — olla suunnitelmissa; olla romanttisesti kiinnostunut jostakusta