Wikipedia
Katso artikkeli Kiikari Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

kiikari (6)

  1. (myös monikossa) optinen laite jossa on yhdistetty kaksi pienikokoista ja yksinkertaista kaukoputkea

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkiːkɑri/
  • tavutus: kii‧ka‧ri

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kiikari kiikarit
genetiivi kiikarin kiikarien
kiikareiden
kiikareitten
partitiivi kiikaria kiikareita
kiikareja
akkusatiivi kiikari;
kiikarin
kiikarit
sisäpaikallissijat
inessiivi kiikarissa kiikareissa
elatiivi kiikarista kiikareista
illatiivi kiikariin kiikareihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kiikarilla kiikareilla
ablatiivi kiikarilta kiikareilta
allatiivi kiikarille kiikareille
muut sijamuodot
essiivi kiikarina kiikareina
translatiivi kiikariksi kiikareiksi
abessiivi kiikaritta kiikareitta
instruktiivi kiikarein
komitatiivi kiikareine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kiikari-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

kiikarikivääri, kiikaritähtäin, prismakiikari, teatterikiikari, tähtäinkiikari

Idiomit

muokkaa

olla kiikarissa — olla suunnitelmissa; olla romanttisesti kiinnostunut jostakusta

Aiheesta muualla

muokkaa