kiikaroiminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakiikaroiminen (38)
- teonnimi verbistä kiikaroida
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kiikaroiminen | kiikaroimiset |
genetiivi | kiikaroimisen | kiikaroimisten kiikaroimisien |
partitiivi | kiikaroimista | kiikaroimisia |
akkusatiivi | kiikaroiminen; kiikaroimisen |
kiikaroimiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kiikaroimisessa | kiikaroimisissa |
elatiivi | kiikaroimisesta | kiikaroimisista |
illatiivi | kiikaroimiseen | kiikaroimisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kiikaroimisella | kiikaroimisilla |
ablatiivi | kiikaroimiselta | kiikaroimisilta |
allatiivi | kiikaroimiselle | kiikaroimisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kiikaroimisena (kiikaroimisna) |
kiikaroimisina |
translatiivi | kiikaroimiseksi | kiikaroimisiksi |
abessiivi | kiikaroimisetta | kiikaroimisitta |
instruktiivi | – | kiikaroimisin |
komitatiivi | – | kiikaroimisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kiikaroimise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kiikaroimis- |
Etymologia
muokkaa- verbi kiikaroida + johdin -minen