kiikarointi

Suomi

Substantiivi

kiikarointi (5-J)

kiikaroiminen

Ääntäminen

IPA: /ˈkiːkɑˌroi̯nt̪i/
tavutus: kii‧ka‧roin‧ti

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kiikarointi	kiikaroinnit
genetiivi	kiikaroinnin	kiikarointien (kiikarointein)
partitiivi	kiikarointia	kiikarointeja
akkusatiivi	kiikarointi; kiikaroinnin	kiikaroinnit
sisäpaikallissijat
inessiivi	kiikaroinnissa	kiikaroinneissa
elatiivi	kiikaroinnista	kiikaroinneista
illatiivi	kiikarointiin	kiikarointeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kiikaroinnilla	kiikaroinneilla
ablatiivi	kiikaroinnilta	kiikaroinneilta
allatiivi	kiikaroinnille	kiikaroinneille
muut sijamuodot
essiivi	kiikarointina	kiikarointeina
translatiivi	kiikaroinniksi	kiikaroinneiksi
abessiivi	kiikaroinnitta	kiikaroinneitta
instruktiivi	–	kiikaroinnein
komitatiivi	–	kiikarointeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	kiikaroinni-
vahva vartalo	kiikarointi-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

verbi kiikaroida (vartalo kiikaroi-) + johdin -nti

Käännökset

1. kiikaroiminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

kiikarointi Kielitoimiston sanakirjassa